10-viikon eka aamu

Ei ole totta! Joko se on 10viikkoa vanha?! Kyllä, tänään on ilo katsoa näistä kuvista miten paljon pieni Taimi on kehittynyt, ensimmäisen viikon kuvissa tyttö näyttää niin säälittävälle ryppyiselle  hoikkeliinille, Nyt hän on jämäkkä ja ryhdikäs vauveli. Eikä aikaakaan ehkä kun alkaa jo lelut tarttua käsiin, ja elämä alkaa olla siinä mielessä helpompaa vauvalle, kun kaikkea mitä haluaa ei tarvitse enää itkeä, ja odottaa että joku ymmärtää tätä huutoviestintää, vaan sen voi vain ottaa omiin käsiinsä. Ohjata vaikka tuttipulloa tai kumikirahvia omaan suuhun, ihan itse.
Mutta ei ihan vielä. Nyt vielä täytyy kaikkea karjua. Eikä Taimi vielä voi ymmärtää miten oma keho toimii, minne ja miksi kädet ja jalat heiluvat.
Ajoittain nyrkki jo pysähtyy silmien eteen hetkeksi, ja Taimi näyttää keksivän sen tuima ilme kasvoillaan, mutta pian nyrkki heilahtaa pois näkökentästä ja unohtuu taas. Mutta pikkuhiljaa!
Tällähetkellä oma käsi on jakuvasti suussa ja syljen eritys on valtavaa. Taimin tukka on selväsati tuuhentunut ja ripset ovat kasvaneet pitkiksi ja saaneet väriä. Taimin iho on kuivakka, mutta näppylät ovat enää muisto.

Hain eilen P.O.P:ista erään pitkään ihastelemani suloisen bodymekon Taimille, kuvia siitä sunnuntaina lisää kun mekko pääsee rippujuhlien vierailureissulle ensikäyttöön!

Täällä sataa taas taivaalta vanhemman puoleisia eukkoja hameet korvissa, ei liiemmin valoa heru sisään ikkunoista. Otettiin aamusta viikonkuvia ja saimme saldoksi lähinnä suttua, vaikka Taimi olikin hyväntuulinen ja kuvauksellinen. Katsotaan jos ilma kirkastuisi ja kokeillaan sitten uudestaan.

Tässä kuitenkin päivän asua, joka on kokoa 74cm ja taas Lindexin valikoimasta. Siellä nyt vain on sattunut olemaan niin iloinen valikoima viimeaikoina! Itselleni en kyllä Lindexiltä ole osannut mitään ostaa koskaan.