Aamuisin kun lähden tekemään aamupuuroa, tulee keittiöön touhottaen perässä kovaa kiitävä pian 5kk vanha tytteli. Ja kun itse pääsen juomaan puurottelun jälkeen aamukahvia, lähtee pikkuneiti tutkimusmatkalle yleensä kolkuttelemaan keittiön laatikoita tai eteisen kenkäpinoa. Silmän räpäyksessä se katoaa makuuhuoneen ovesta kohti puolipitoisten vaatteiden kasaa. Kaikkea kiinnostavaa se löytää, ja lattialla kiemurtelevat johdotkin on jo tutkittu.
Uusimpana juttuna sillä on suorilla käsillä nojailu konttaus asennossa ja se perinteinen vaappuminen edes-takas kunnes läsähtää takaisin mahalleen. Aika hakusessa on vielä takaisin selälleen kääntyminen, sillä joka kerta komahtaa kaali napakasti lattiaan. Hallittu käännös olisi oikein hyvä opetella tähän saumaan kun vauhti alkaa olla jo kova.
Selvästi Taimia on alkanut kiinnostaa asiat jotka sijaitsevat hieman ylempänä, asiat joihin ei ihan vielä ylety. Ikään kuin se tietäisi että kohta muuten ylettyy. Se kiertelee tsekkaillen kämppää ja pontentiaalisia kiellettyjä paikkoja joita voi lähteä tutkimaan heti kun hieman lattiapinnasta pääsee ylöspäin. Taimin lempipuuhaa on kirjojen lukeminen ja tarinoiden maistelu tietenkin.
Vierastaminen on myös näyttänyt merkkejään, kaksi kertaa on nyt vieraat saaneet kauhean itkun aikaan. Ensinmäisinä Taimin pääsivät yllättään mummi ja pappa seläntakaa, ja tätä yllätystä seurasi itku ja parku. Toisen kerran Taimi aikansa tuijotti isin pelottavan näköistä rokkitukkaista kaveria mustissa vaatteissaan, ja ei taas auttanut muu kuin alkaa lohduttomasti sitä itkemään.
Nukkumaan menot on nyt aikaistuneet mukavasti. Toki aamuisinkin vastaavasti herääminen on aikaistunut, mutta se on ihan ok. Nykyisin olen laittanut Taimin sänkyyn siinä 21.30 jälkeen, iltamaidon jälkeen, ja sinne se tyttö on simahtanut yleensä kymmenessä minuutissa, ja nukkuu heräämättä kellon ympäri. On siis muutama tunti tullut ns. omaa aikaa iltoihin. Vaikkapa ei Taimi oikeastaan enää sylissä aikaa vietä, vaan pääosin lattialla puuhaillen omiaan hereillä ollessaan.
Olemme saaneet myös hääsuunnittelun aika mukavaan alkuun. Jouluun mennessä voisi ajatella laittavan tilauksen kultasepälle menemään. Sormuksen teettämis prosessiin voi varata helposti muutaman kuukauden aikaa. Timanttien hintoja pitää vielä selvitellä jotta tietää mitä realistisesti voi toivoa. Mekko on jo hankittu, eikä sulho saa sitä nähdä tietenkään ennen hääpäivää. Pieniä muutoksia mekkoon teen tässä pikkuhiljaa, lähinnä sen"koristeluihin". Mekko asuu häihin saakka turvallisesti äidin luona.
Ruoka menut on lyöty kartanon kanssa lukkoon ja päivän aikataulut aika hyvin selvillä. Tarkat summatkin sain vihdoin viimeviikolla sähköpostiini joten niitä ei tarvitse enää miettiä.
Hääkuvaaja on myös varattu ja tarvittavat varausmaksut maksettu tahoilleen. Meillä on potrettikuvaus kartanolla ennen vihkimistä, jotta juhla voi jatkua suoraan vihkimisen jälkeen ilman tympeää odottelua vieraille.
Kanttorinkin on isomummi jo sopinut ja marsseista ja sen sellaisistakin alustavasti sovittu.
Kaason kanssa ollaan päästy askarteluissa hyvään alkuun. Teemme pöytien liinat itse ja näistä on nyt jo noin reilut 1/3 osa tehty. Kaasolla pyörii mietintä myssyssä hääohjelmat. Toivottavasti saadaan sulhokin yllätettyä. Kutsuja on lähdössä keväällä 55kpl. Tämä onkin maksimimäärä vieraita meidän hääbudjettiin, kun kaikki tahdomme kuitenkin ruokkia perinteisellä karjalaisella pitopöydällä kartanossa. Eikä minusta oikeastaan isommat häät enää olekaan niin mukavat, kun kenenkään kanssa ei kerkeä sitten ollenkaan vaihtaa jutun juurta.
No sähläykseksi se päivä menee varmaan joka tapauksessa vaikka miten huolellisesti suunnittelee, joten ei pidä ottaa negatiivista stressiä, mutta pieni (tai suuri) positiivinen hössötys tekee häistä muutakin, kuin yhden päivän ohikiitävän tapahtuman, siitä yhdestä päivästä nimittäin saan nauttia koko tulevan talven niitä suunnitellen ja haaveillen. Päätin tilata Taimille amerikasta sen aiemmin täällä näyttämäni tyylisen röyhelöhameen. Jännä kun ei tiedä ollenkaan millainen lapsi Taimi ensikesänä häiden aikaan on. Istuuko se nätisti kirkossa mummejen/veljien kanssa. Vai ulvooko se kuin susi ja kieppuu pitkin käytävää ja peuhaa hääpuvun helmoissa, kun me seisomme alttarilla!
seuraavat kuvat lainattu: pinterest
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti