Sain loppuviikosta uutisia että uudessa kodissa vierähtää kylpyhuoneremontin kanssa vielä jonkun aikaa, joten nopea muutto jäi haaveeksi.
Noh, kiirettä ei ainakaan enää ole pakkaamisten suhteen. Lisää aikaa miettiä mitä kaikkea voi heittää pois, ja onhan se kiva mennä sitten vasta, kun kaikki on valmista ja nättiä.
Taimi on omaksunut uuden tavan herätä keskellä yötä, viimeyönä neljältä, karjumaan.
Se nousee seisomaan pinnasänkyyn ja huutaa hysteerisenä. Yleensä on rittänyt että isi on istunut hetken ajan pinnasängyn vieressä ja silittänyt sekä jutellut Taimin takaisin uneen, mutta viimeyönä konsertti jatkui lähemmäs tunnin, ei auttanut maito eikä sylittely.
Kunnes neiti nostettiin meidän sänkyymme, se auttoi heti.
Siinä Taimi sitten papatti rauhallisesti omia juttujaan silmät kiinni onnellisen oloisena ja nukahti siihen viereen, ja nukkui kymmeneen asti.
En tiedä, Ville epäili tulevia hampaita syyksi yöheräilyyn. Itku kuulostaa minusta pelkoitkulta.
Minä epäilen olisiko syynä se että Taimi alkaa olla jo niin "iso" että havahtuu yöllä tajuamaan että on yksin ja kaipaa vanhempien läheisyyttä?
Vai voiko se jo nähdä pahoja unia jotka herättävät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti