Sunnuntai sadetta

Taimi on muutaman päivän ollut taas hiukan hankalampi. Vaikka yöt sujuvat edelleen hyvin, on päivät kerenneet väsyttämään aika paljon henkisesti. Ehkä tänään oli jo hieman helpompi päivä, sain Taimin nukahtamaan pienellä kävelyllä ulkona. Täällä on ollut lentonäytöksiä viikonlopun ajan, ja hävittäjien jylinä rauhoitti typyn pikku päivänokosille.
En oikein osaa sanoa mikä on rankkaa, mutta ehkä se on se oman ajan puute, kun vain äidin syli kelpaa, eikä tuttipullo maistunut sitten yhtään, pelkkä sen tarjoaminen aiheuttaa raivareita. Eli käytännössä Taimi on minulla sylissä, rinnalla koko päivän, ja siinäkin kitisevänä ja kiemurtelevana. Tämä on varmaan taas näitä parissa päivässä ohimeneviä vaiheita, kun kaksi kättä ei riitä mutta neljälläkään ei saa mitään järkevää aikaan.
Enkä osaa sanoa mitä sillä omalla ajalla edes tekisin, en varmaan mitään, mitä en nytkin jo voisi tehdä. En luultavasti kotitöitä ainakaan, heh. Eihän sitä tarvitse kuin pyytää toista tekemään,  mutta kun ei aina vaan halua pyytää.
 Tyytymätön kiemurteleva vauva osaa olla tosi stressaava kapistus, sylin vaihto ei auta jos sama/kovempi kitinä jatkuu metrin päässä. Kahvit siinä menee väärään kurkkuun.
Tänään jyrisi ukkonenkin, ilma kaunistui iltaa kohden. Huoh.
Ei me tänään minnekään juhliin päästykään, ei Taimin syömiset olisi siellä onnistuneet mitenkään ja huudollaan olisi vain pilannut muidenkin juhlatuulen.
Tässä Taimin uusin raitamekko. Rakastan merihenkistä raitaa!